Brander Oy

100 VUOTTA BRANDER-HYVÄÄ

Ruotsalainen kondiittorimestari Conrad Engström perusti Tampereelle konditoriakahvilan 1880-luvun puolivälissä. Engströmin kahvila oli Tampereen hienoin alan liike ja sitä verrattiin Helsingin ja Turun kuuluisiin kahviloihin. Siellä saivat oppinsa kondiittorimestarit Väinö Brander, Lauri Meriläinen ja Aarne Linkosuo. He vaikuttivat merkittävästi kaupungin kahvila- ja leipomotoimintaan.

Sisällissodan jälkeen Engströmin liike lopetti raaka-aineiden saantivaikeuksien vuoksi vuonna 1919.  Liikkeen entiset työntekijät Väinö Brander ja Lauri Meriläinen vuokrasivat leipomon ja aloittivat yhdessä leipomotoiminnan. He leipoivat Engströmin liikkeen pihan perällä olevassa rakennuksessa. Samassa paikassa oli myymäläksi sopiva huone, jossa  tuotteet myytiin.

Branderin leipomo ja myymälä toimivat aluksi Näsilinnankatu 25:n piharakennuksessa. Sen jälkeen leipomo muutti Papinkatu 10:een. Vuodesta 1923 toimittiin Hämeenpuiston ja Kauppakadun kulmassa osoitteessa Kauppakatu 16. Aluksi siellä oli konditoria ja myymälä. Ensimmäinen kahvila syntyi vaivihkaa Kauppakadun myymälän takahuoneeseen. Sinne laitettiin pari kolme pöytää ja pian ihmiset tulivat sinne leivoskahville. Kahvila oli alusta lähtien tärkeä osa leipomoyrityksen toimintaa. Brander jatkoi Engströmin kahvilan perinnettä Tampereella.

Kahvila sijaitsi spriitehtaan talossa, jota Branderin vuoksi alettiin pian kutsua Branderin taloksi ja paikkaa Branderin kulmaksi. Talon oli suunnitellut kaupunginarkkitehti F. L. Calonius, joka oli piirtänyt Tampereelle monia näyttäviä uusrenessanssirakennuksia. Ne vaikuttivat Tampereen keskustan kokonaisilmeeseen pitkän aikaa. Spriitehtaan talo valmistui 1891 ja sitä luonnehdittiin yhdeksi Tampereen kaikkien aikojen kauneimmaksi rakennukseksi.

Branderin kulman kahvilassa tarjoiltiin kahvia suuresta kuparipannusta ja leivoksia tuotiin asiakkaan valittavaksi kokonaisella tarjottimella eli prikalla. Tyypillisiä 1920- ja 1930-luvun leivoksia olivat omenaleivos, vaalea aleksanterinleivos, krokettileivos, canape-leivos ja bébé-leivos. Perinteinen leivos oli myös perunaleivos, joka oli Branderinkin tuotannossa. Se oli vanha ranskalainen leivonnainen.

Branderin toiminta laajeni jo 1920-luvun alussa vuonna 1924, kun Hatanpään valtatie 2:sta merkittiin As. Oy Koskilinnasta neljä huonetta ja keittiön muodostaman asunnon osakkeet. Siihen rakennettiin leipomo. Yritys sai myöhemmin myös kadun puolelta ensimmäisestä kerroksesta olevan myymälähuoneiston sekä sen yläpuolella toisessa kerroksessa olevan kaksi huonetta ja keittiön käsittävän asuinhuoneiston, josta muodostettiin kahvila

Branderin kahvilan baakelsikahvit muodostuivat monien tamperelaisten lapsuuden muistoihin. Kauppakadun ja Koskilinnan kahvilassa leivokset tuotiin tarjolle skoolissa, josta sai ottaa niin monta kuin halusi. Leivokset laskutettiin sen mukaan mitä ja montako söi. Varsinkin sodan jälkeisen pula-ajan jälkeen sellainen oli ylellisyyttä. Kahvila oli sunnuntaikävelyiden kohde ja maaseudulta tulleet kävivät siellä nauttimassa kahvit leivän kanssa kaupunkimatkansa yhteydessä.

Branderin yritykselle sota-aika merkitsi sukupolven vaihdosta. Väinö Brander kuoli 7.11.1940 ja leipomotoimintaa jatkoi hänen poikansa Tauno Brander. Taunon lähtiessä opiskelemaan Wolfenbüttelin Lambrecht Schuleen Saksaan hän oli luvannut kustantaa veljensä opinnot lääkäriksi. Mauno oli opiskellut lääketieteen kandidaatiksi, mutta hän kaatui rintamalla vuonna 1941. Sota-aikana Tauno oli mukana sodassa, ja vanhempaan ikäluokkaan kuuluva Lauri Meriläinen hoiti liikettä

Pitkään jatkunut yhteistyö Branderin perheen ja Lauri Meriläisen perheen välillä päättyi 1950-luvun puolivälissä. Lauri Meriläinen perusti oman leipomon ja ilmoitti 15.3.1950 aloittavansa leipomo ja konditorialiikkeen toiminimellä Makutuote.

Brander Oy oli ostanut vuonna 1956 tontin Lapintie 30:stä. Sinne rakennettiin asuin-, liike- ja leipomorakennus. Leipomo muutti sinne vuonna 1960, kun rakennus valmistui. Se oli Branderin viides leipomo Tampereella.

Tauno Brander oli käynyt yrittäjien matkalla Amerikassa, ja hän ihastui siellä hampurilaisiin. Siksi Branderkin aloitti grillitoiminnan Häme-Kievarissa Hämeenkatu 27:ssä, joka oli hyvällä liikepaikalla vilkkaan pääkadun varrella. Sinne tuli myymälä ja grilli.

Brander osallistui 1950-luvulla useisiin kansainvälisiin kilpailuihin. Kilpailutyöt valmistettiin Tampereella ja lähettiin kilpailupaikalle. Branderin taitoja arvostettiin Euroopassa ja kilpailutyöt saivat kultamitalit Lontoosta 1955 ja Düsseldorfista 1957.

Branderin kulman talo purettiin vuonna 1962 ja tilalle rakennettiin uusi rakennus. Mirjam Kulmala suunnitteli As Oy Kauppakartanon asuin- ja liikerakennuksen. Siihen tuli Branderin käyttöön entiseen paikkaan kaksikerroksinen liiketila, jossa kahvila jatkoi toimintaansa. Tauno Brander kysyi arkkitehti Bertel Strömmeriltä tilaan sisustusta, koska he tunsivat toisensa. Strömmer suositteli Reima Pietilää. Tauno Brander vei Pietilälle ennen joulua suuren kakun ja pyysi piirtämään kahvilan sisustuksen.

Pietilä teki kolme luonnosta, joista ensimmäinen hyväksyttiin. Sisustuksen piti kestää 15 vuotta eli vuokrasopimuksen ajan. Paikasta tuli modernin kahvilan tyyppiesimerkki Tampereella. Kahvilassa oli paljon puuta ja Tauno Branderin mielestä muovisia pintoja ei saanut olla, koska ne vanhenivat rumasti. Kahvilan poikkeuksellinen sisustus ja kalustus jäivät ihmisten mieliin. Kahvila herätti huomiota, sillä se poikkesi totutusta. Sisustus perustuu suomalaiseen puuhun, vaaleaan mäntyyn ja jyhkeisiin muotoihin. Raskaat mäntyhuonekalut kivilattiaa vasten olivat uutta. Kattoratkaisu oli poikkeuksellinen. Katto oli kokonaan puuta ja kasetit kätkivät sisäänsä valaistuksen, paloturvallisuuslaitteet ja kovaääniset. Uusi Brantsun kulma avattiin joulukuussa 1963. Perinteinen pöytiin tarjoilu päättyi tällöin. Sen jälkeen Branderin kahviloissa tarjoiltiin pöytiin vain Koskilinnan kahvilassa

Tauno Brander muisteli yhtiön 50-vuotisjuhlassa vuonna 1970 yrityksen toimintaa. Hänen aikanaan yritys oli kasvanut suuresti. Henkilökuntaa oli 120, joista 50 oli kahviloissa. Vuonna 1955 yrityksen muututtua Branderin perheyritykseksi, henkilökuntaa oli ollut noin 70. Branderilla oli seitsemän kahvilaa, kaksi grilliä, Hampuri-Brantsu ja Hampuri-Hannu, sekä yhdeksän myymälää.

Gluteenittomia tuotteita alettiin valmistaa jo 1970-luvulla, kun paikallinen keliakiayhdistys kysyi, voisiko Brander tehdä niitä. Tuotanto lähti liikkeelle pienimuotoisesti. Niitä leivottiin yhtenä päivänä viikossa ja tilat täytyi sitä ennen siivota hyvin huolellisesti.

Kauppakadun huoneiston  vuokrasopimus päättyi vuoden vaihteessa 1983 ja Brander joutui lähtemään pitkäaikaisimmasta ja perinteikkäästä toimipaikastaan. Branderin kulman nimi jäi  vanhemman tamperelaispolven muistoihin.

Samaan aikaan Hallituskadulla oleva Mestari Alenius tuli myyntiin. Sitä tarjottiin Branderille, ja Brander hankki sen. Siitä tuli Kahvihuone Mestari Brander, josta kehittyi Branderin kahvilatoimintaan tärkeä osatekijä. Siellä säilyi pöytiin tarjoilu

Lapintien kiinteistö oli nykyaikaiseen leipomotoimintaan vanhanaikainen ja Brander suunnitteli siirtymistä muualle. Kiinteistö myytiin noususuhdanteen aikana vuonna 1988 ja tehtiin varaus uuteen paikkaan Leinolaan, mutta rakennusliikkeen konkurssin vuoksi se raukesi. Siksi Brander joutui etsimään uudet toimitilat nopealla aikataululla. Uusi toimipaikka löytyi Saukonmäestä Kalevan puistotie 7:stä. Leipomo muutti sinne vuonna 1991.

Toimipaikoiksi vakiintuivat 2000-luvulla Kauppahalli, Asematunneli, Cafe Tullintori ja Kahvihuone Mestari Brander.

2017 leipomo muutti uusiin tiloihin Pirkkalan Linnakallioon.

Konditoriamestari Wäinö Brander

Brantsun-kulma